Yksin,
synnyin maailmaan,
tähän tyhjään ja katalaan,
loin kertomusta, surkeaa voivotusta,
en tiennyt mitään tulevasta,
luulin, että yksin pois kampeudun.
Joskus,
kauan kauan sitten,
tahdoin pois täältä,
sitten suunta muuttui,
ei ollut enää mitään, mitä puuttui,
toiveita, unelmia, saavutuksia,
niitä rakennamme,
olethan kaunein, sisältä ja päältä.
Rakkautta valamme,
oman pystin siitä luomme,
se pysti luo maailman,
sen missä me olemme.
Sinua,
kun mietin päivät ja yöt,
yöt takertuneena tyynyyni,
ikäväni, käy liian suureksi.
Yhteen jos muutamme,
en enää valvo öitä,
saan katsella sua kokoajan,
voin tehdä tulevan töitä.
Yhdessä kun elämme,
yhdeksi me muutumme,
yhdessä, pois maannumme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
