Vaikka sitä kuinka kulkee,
ei tuo tie oo se oikee,
pyörit ja hyörit, paskaa jauhat,
jatkat ja maailma pois sut sulkee,
selitykset satelee liukuhihnalta,
No mitä vittua?
opiskelit ne kai kirjasta,
siitä rottien raamatusta.
Pikkuhiljaa tiedät mut kaukaa kiertää,
viimeistään silloin,
kun silmu kaulas nahkaa hiertää.
x2
Laulaja lauluja laulaa,
solmun kohtaa ei laula kauaa,
omistettu hänelle
joka hautaansa kaivaa.
Pikkuhiljaa tiedät mut kaukaa kiertää,
viimeistään silloin,
kun silmu kaulas nahkaa hiertää.
x2
Lähiaikoina koittaa se päivä,
jonka kaikki tulee muistamaan aina,
päivä jona rottien kuningas
ei enää laula.
Mullan alla toveris kohtaat,
seurueemme ei suvaitse teitä,
kerro juttus muille,
tai vaikka mulle,
jos pystyt silmästä silmään
tykkini kohtaamaan,
viimeistään sillon sulle
maailma raukee,
Ai ei vai?
takaraivos seinälle aukee.
Pikkuhiljaa tiedät mut kaukaa kiertää,
viimeistään silloin,
kun silmu kaulas nahkaa hiertää.
x2
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
