Myöhäisessä vaiheessa

Myöhäisessä vaiheessa saapuvat luoksemme
onnen ruusupölyä erittävät joukot,
mutta lopulta suunnitellusti spontaani marssinsa
on valtaava tämänkin kaupungin.

Alastomana seison paljaaksi
kerros kerrokselta kuorimani vartesi takana
ja työnnän jyrsijämäisenä väpättävää
nenääni hiustesi terälehtiviidakkoon.

Seisomme auki kuin kasviharsoinen
reisipari levitettyjen verhojen välissä
ja ikkunan syvämietteisen pintajännityksen takana,
alhaalla, alkavan yön ensi katseiden
suutelemalla kadulla joukkio marssii
vavahtelevien rintakehiemme tahtiin.

Baarit sylkevät asiakkaansa
kaduille seuraamaan joukkojen saapumista,
kuuma ilma syöksyy
keuhkoistamme ikkunan pintaan,
tempautuu kohti vertaistaan.

Päivän kuolleen metelin silponeen,
kaikkialle laskeutuneen hiljaisuuden
rikkoo noidutuista suista
puhtaana himona juokseva yhteislaulu,
joka lauletaan kaikille tuntemattomalla kielellä.

Alkukantaisina matelijoina hehkuen
painaudumme vasten ikkunaa,
sulamme lasiksi lasia vasten,
kristallilaivaksi timanttiseen pulloon,
unohdumme omaan lauluumme ja
annamme joukkojen vallata tämän kaupungin.