Muovikukka

Surumielisten kasvojen parvet kirjovat
kapakoiden ikkunoiden takaista hämärää,
onnettomuuksista käydään
kiitävään iloon tuomittua kauppaa.

Ostin tämän muovisen kukan
korostaakseni sinun aitouttasi.
Kirjoitin sääliä kerjäävän runon
tehdäkseni käyttäytymisestäni oikeutettua.

Surussamme asuu suurin aitous,
ja sitä me riemumielin sovellamme
teennäisiin pyrkimyksiimme,
juomme tuhat hapanta maljaa
tuhannesta yhtä huonosta syystä.

Näin kätken oman itseni
kaikkeuden havaittavuuteen.
Eikö tämä muovikukka,
rakkauteni pyyteetön symboli,
olekin melkein kuin aito?