Ennen ei tunnettu, nyt sit tunnetaa.
Pelleks sanot ittees, siihe roolii oot tyytyny.
Lapsuutes on karu ollu,
Isäs kuoli ja nyt uus isä sua hakkaa,
Äitis ei tee asian etee mitää
joten kamas pakkaat.
Asuit ulkona, frendit helppas,
Pitkän ajan jälkee kotii palasit
mut asiat ei vielkää ollu hyvi.
Tupakka ja viina, ystäviäs aina
Näin on tullu käsitettyy.
Nytkii jo kovemmat aineet käytös,
Mikään ei tuu auttaa.
Et usko, vaik pyydän sua lopettaa.
Toiseen kotiiki pääsit,
Menit tyrimää ja sama kierre jatku.
Väkivaltaa oot kokenu koko ikäs,
kaikinpuolin.
Sul ei oo koht sun elämäst mitää hajuu
mut oot vissii pikkuhiljaa alkanu sen tajuu
et sun ois aika alkaa muuttuu.
Ei sitä hetkes muututa ja menneisyys painaa,
mut yritä nyt herranjestas ettet koht oo vainaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, on aina tuskaa katsoa vierestä, kun läheinen ihminen tuhoaa itseään..