Näistä öistä tulee pitkiä
kun tunnista toiseen makaa hereillä
välillä istun
välillä seison alasti kuistilla
ja huudan pimeälle metsälle
ja irvistän kylmälle, hytisen
Muistan kuinka rakensin
palapeliä loputtomasta vuorenlaesta
siellä oli minä ja hän
kun keräsin kaikki tuhat palaa paikalleen
huusin ja näimme kaikki maailman lakeudet
Nyt on pimeä vuodenaika
hukun keinovaloon
vai johtuiko se pimeydestä
en muista, välitä
kesäyöt ovat unen harsoa
harsot kaukana kuin Jumala
ei yhtä suuri
mutta yhtä ohuen langan varassa
Yhtä kaukaisia muistot
kahden ruumiin yhteisestä sopimuksesta
silti toivoni on katsoa ylös
ja odottaa
historia toistaa itseään
kohta on kristalli käsivarsillani
kohta saan linnut ilakoimaan
ja taivas on lähempänä taas
Selite:
2.1.2011
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
