Aika pimeyden

Aika. Aika on vain olematon harha jonka ihmiset ovat luoneet ympärilleen rajoittamaan toimintojaan.
Suoraviivainen ajankulku voidaan kuitenkin pysäyttää hyvin helposti. "Avaa siipesi viaton olento, lennä ja
pysäytä aika. Tahraa siipesi vereen." Sanat kaikuivat hiljaisuudessa.

Kaikissa taruissa on pimeyden olentoja, pahuutta janoavia hahmoja. Tässä tarussa niitä vain oli enemmän.
Enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Ei edes tuonela pystynyt pitelemään näitä olentoja, eikä taivas taltuttamaan,
verellä sulkemaan pimeyteen. Mitä ne siis olivat? Harhoja pimeällä kujalla? Savua silmäkulmassa? Ei suinkaan.
Todempaa totta saat etsiä sänkysi alta ja silti havaita faktan ja fiktion sekoittuneen. Mitäkö tarkoitan kaikella tällä?
Ehkä on parempi kääntää katse pimeyteen itseensä. Pimeys syntyy varjoista, valon puutteesta, sanoista ja kaiuista kuoleman.
Ne määrittävät itsensä ja kumoavat toisensa, valo ja pimeys siis. Kumpi on voimakkaampi? Sen tahtoi moni tietää tuona aikana.
Valuivat he kaikki maankuoren sisään vain noustakseen taivaisiin. Miten se on mahdollista? Sen kertoo taruista ensimmäinen ja viimeinen.
Yhdistäen ne molemmat saadaan numero 345. Tuolla numerolla on vielä paljon merkitystä ajan kulun kanssa. Tällä tarulla ei ole aikaa
eikä paikkaa, siksi sen merkitys on hajanainen, mutta silti totisin tosi.