Virran vietävissä..

Sinut oli heitetty jokeen.
Taistelit vastavirtaan päästäksesi takaisin rantaan. Voimasi olivat jo ehtyneet.
Rukoilit apua joka sinut vetäisisi pois.
Pian virta luoksesi toi hennon neidon.
Se kietoi kätensä ympärillesi.
Hän yritti antaa sinulle lämpöään.
Hän koitti saada sinut uskomaan uuteen mahdollisuuteen.
Hän muistutti, ettet ole enää yksin.

Sinä käännyit ja katsoit neidon silmiin.
Näit monta tuskaa, tuhansia kyyneleitä, kymmeniä haavoja, mutta yhden vahvan hymyn.
Hymyn, jonka avulla neito peitti rikkoontuneen sisuksen.
Katsoit syvemmälle neidon silmiin.
Huomasit, miten neito oli ikävöinyt sinua.
Juuri sinua, vaikkei ollut sinua vielä tuntenutkaan.
Sinä ja neito olitte olleet samassa joessa, tietämättä toisenne tuskista, kunnes virta toi teidät yhteen.
Se tunne, mikä molempia nyt kietoi, antoi sinulle voimaa ponnistella takaisin rantaan vetäessäsi samalla neitosta mukanasi.

Muistathan miettiä, mitä elämä olisi nyt ilman häntä. Sillä hänet johdatettiin rinnallesi syystä.
Hän on se, joka on täynnä kiitollisuutta sinua kohtaan. Hän on se, joka aidosti sinusta välittää.
Hän on se, joka kanssasi ui pois virran voimista.
Tämä neito on se, joka katsoo silmiisi ja sanoo vielä joku päivä: "Tahdon".