Hän istuu siellä alla puun,
aika on taas täysikuun,
illan pimeys peittää kyyneleet.
Tuo tyttö näiden kujien
ja kokemusten lujien
vuoksi valvoo yksin kaikki yöt.
Hän kertoo, että faija hakkaa,
usein vasten seinää nakkaa,
kenellekään ei voi kertoa.
Joka ilta sama laulu,
isän julma maalitaulu
joutuu tyttö yksin olemaan.
Kysyn voinko rukoilla,
mut noilla tunnelukoilla,
ei tyttö jaksa uskoo muutokseen.
Hän nojaa minuun hetken aikaa,
toivon että lohdun taikaa,
siirtyy tytön sielunpuutokseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi