Kesä kanssa gigolon

Haluaisin pystyä tallentamaan hetken,
jolloin päätin ettei tämä jää kesken.
Haluaisin kirjoittaa kaiken alusta,
kaiken siitä mitä ajattelen sinusta.

Sellaisena kuin olet nyt.
Sellaisena kuin olet syntynyt.
Sellaisena kun olet minua hyväillyt,
ja selän takana pettänyt.

Toivoisin voivani palata ensimmäiseen paikkaan.
Voisinpa käteni uudelleen käteesi laittaa.
Toisaalta miksi tekisin niin,
hukutatko nytkin toista tyttöä suudelmiin?

Yritän hukata kosketuksesi yöhön,
etsin rakkautta ennen kuin joudun työhön.
Kukaan ei huomaa kyyneltä poskella,
voi miten toivon voivani korvata nuo kädet toisilla.

Kesä päättyy vieden mukanaan ne yöt
kun valvottiin ja laiminlyötiin aamulla työt.
Monestiko itkin ilkeitä sanoja ja kylmää,
monestiko anteeksi annoin ja tyydyin jäämään?

Kuinka voisin sen sanoiksi laittaa?
En uskonut pääseväni tällaiseen paikkaan.
Tiesin sinut vain lainaksi lyhyeksi saa,
tiesin että syksyllä sinut täytyy unohtaa.

Kesä meni nopeammin kuin halunnut oisin,
mitään en kuitenkaan tekisi toisin.
Nyt tiedän etten kanssasi onnea löydä,
ei tarvitse päätä enää seinään lyödä.

Silti haaveilen joskus iltaisin,
miten vielä vierestäsi aamulla heräisin.
Miten kerran minua vielä rakastaisit,
miten kerran sinut yksin omistaisin.

Sillä sinä kosketat minua paremmin kuin muut,
sinun kanssasi taidan saavuttaa kuut.
Sinä olet rakkauteni halusin tai en,
kunnes meille soi laulu viimeinen.