Hiljaisuus
niin turhan äänetön
ja liian ääretön
josta kiinni saa
ei koskaan
Turhaanko
mä sua rakastin
ja niihin sanoihin
uskoin
joihin oikeesti en uskonutkaan
Mun mieleni ja sen lukuisat koukerot
joista en ole selvää koskaan saanut
Suunpieleni ovat rohtuneet niinkuin sydämeni
ja puhdas rakkauteni sinuun
turhaa
niin turhaa on uskoni
turhaa
niin turhaa on ajatus
siitä kuinka en
ihan yksin olekaan.
murha on se mitä sä mulle teet
hiljalleen
enkä estää voi
turhaan rakkauteni sinuun loin
Heikkouteenko
mä sorruin
ja taas murruin
kun mä suhun luotin vaikken luottanutkaan
Liikaako
mä sua rakastin
ja joskus ennenkin
mä olen kokenut
tän kaiken
vääryys on se mitä sä mulle teet
enkä voi vain irti päästää ja lähteä
pelätä en voi
enkä osaiskaan.
Sä olet ilkeä
ja tunteeton
peto, jolla kauniit kasvot on
mitä mä näille tunteille voin..
turhaa
niin turhaa on uskoni
turhaa
niin turhaa on ajatus
siitä kuinka en
ihan yksin olekaan
murha on se mitä sä mulle teet
hiljalleen
enkä estää voi
turhaan rakkauteni sinuun loin
Silti mä en jää itkemään
mä voitan tunteeni
ja vielä selviän.
mä en aio irti päästää
mä en aio luopuu susta
mä nousen vielä
aion olla voittaja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi