Lumottu 365

Punainen tuuli kuiskaa salaisuuksiaan
Sotkee kirkkaan keltaisia lehtiä jalkoihini
Huuhtelee kyyneleni pisaroillaan sade
Taas pois pyyhkii menneen kesän
Saapuu syksy liekehtivine lehtineen.
Vaihtuu värityskirjan värit
Keltaiseen ja punaiseen.

Kun pisarat jäätyy
Sotkee hiukseni viimallaan tuuli
Taas pois puhaltaa päivän eilisen
Kun saapuu talvi narskuvine hankineen
vaihtuu värit punaisesta valkoiseen.
Kuin ruusun terälehti pakkasessa
murenee ikäväni tomuksi kaipuuseen.

Purot soljuu,
tippuu räystäät sun kyyneleitä.
Kai sulläkin on ikävä kevättä.
Hyytävän kaipuusi kuiskauksen kuulen.
Kun on valkoiset hankesi poissa.
Niin ainakin luulen.

Kun ruohikossa vierekkäin maataan.
Mun ympäri on kiertänyt kätensä.
Sinä,
mun oma neljä vuodenaikaa.
yks plus kolme on 365 ja me nauretaan.
Onko syksystä jo niin paljon aikaa.