Kyynel kyyneleeltä rikkoo armasta hiljaisuutta, ne tipahtavat matolle särkyessään helähtäen.
Pirstoutuu sydämmen tuhannet kirkkaat peilit,
särkyy, sattuu, koskee, peilin palaset painuu sydämmeen.
Haavoja uusia, vanhoja arpia.
Loukkaus, loukkaukselta sydän vain hauraammaksi käy.
Ei iloa,ei naurua.
Ei mitään ilman sinua, ei mitään ilman rakkautta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunteikas runo. hyvää syntymäpäivää. :)