Rakkaus on todellakin sokea

Mä olen niin rakastunut,
rakastunut päästä varpaisiin.
Elän vaaleanpunaista unelmaa,
yhtä suloista kuin hattaraa.
En uskalla tunteitani hälle paljastaa,
pelkään että se vain itseäni satuttaa.
Rakkaus liittää ihmisiä yhteen,
ja rakkaus myös erottaa,
tämäkin tunne pian lopun saa,
kun rakkauden kohdetta ei enään olekkaan.
Miks sun pitää pois muuttaa?
Miks sun pitää mut yksin jättää?
Ei varmasti löydy toista yhtä ihanaa jota osaisin näin arvostaa.

Rakkaus voittaa kaikki esteet mutta ei tätä,
miksi ei juuri tätä?
Olet mun pieni lasienkeli,
poskelleni vierähtävä kyynelhelmi.
Miksi kaikki unelmani vaan pirstoutuu?
Aina sä vaan tuut takasin mun uniin ja unelmiin,
kun en lähemmäksikään ole päässyt.
Vaikka pimeä päälleni laskeutuu,
on mulle vannottu että joskus vielä aamu sarastaa.
Antakaa mun vaan olla murtunut.
Antakaa mun elää lasienkelini kanssa,
edes siellä unessa.