Kuplat kuplivat

Hyvin likuttavasti kuvattu sodan julmuutta,pidän.

Elämme ristiriitojen maailmassa aina vain... emme voi sulkea silmiä toisten hädältä, mutta kuitenkin kaiken keskellä elämme omaa arkeamme, jossa on usein ihan kivaa. Hyvin tuot sen esiin runollasi. Ja kevätkin tulossa, Syyriassakin...

Taitavasti kuvaat sotien kauhuja. Me täällä lintukodossamme kuvittelemme toistaiseksi olevamme turvassa...

kaksi todellista maailmaa, runosi uutisosa, puhuttelee ja koskettaa, toinen todellisuus tästä meidän maailmasta runon loppuosassa, niin erilaisia ovat maailmamme saman taivaan alla, todella mieltä puhutteleva runo

Todella epävarma tilanne on meillä kaikilla. Olemme Suomenmaassa saaneet elää pitkän rauhan ajan ja sitä toivomme edelleen.

Kamala sota ulkomailla, Suomessa turhamaisuutta.

Olemattomiin kutistuvat pienet huolet oikeaa taustaa vasten.

Kovin mielellään sitä sulkisi silmänsä tältä mielettömyydeltä ja sulkeekin, enemmän surettaa omat surut ja kiukuttaa omat vastoinkäymiset, naurattaa omat vitsit.

Voimakas, hyvä runo.

Ennen aekaan sitä myö kuplavolokkarilla kalakaverin kanssa kalalla kuleksittiin.

Tässä on voimaa, ja mikä kontrasti erilaisten todellisuuksien välillä. Todella puhutteleva runo! 

Tämä runo jysäyttää todellisuuden suoraan tajuntaan. Kaikessa raadollisuudessaan se kuitenkin vaatii vastapainoksi jopa sinkkuelämää.

Vahvoin vedoin puhuttelevaa runoutta, kyl sie ossaat ja mie tykkää-.--

onko niin että aina jossain soditaan ja on sodittu, jotta aseet saavat puhua ja aseteollisuus kehittyä? Ja aseteollisuuden osakkeiden hinnat hipovat pilviä, osingot niiden myötä - joidenkin massit paksuuntuvat lapsiuhrien kustannuksella. Hävitetään kulttuuriperintöjä ja yritetään kostaa Pahaa Pahalla. -- Nyt saamme kaikista julmuuksista tietoa heti, saamme ne osaksi arkeamme - ehkä juuri siksi että omaa tilannettamme osaisimme arvostaa (jos osaamme). Ihmiskunta, julmuuden hyväksyvä sosieteetti, niin pitkään kun ei omille kantapäille luodit osu.

Harvoin saadaan näin elävästi ja ihanan kitkerästi yhdistettyä kaksi eri maailmaa samaan runoon. Tässä tilanjako oli niin selkeä; he siellä, me täällä.
Teki mieli nauraa ääneen. Kipeä kuvaus, miten elämä voi olla niin toispuoleista.

Tästä tulee mielen telkkarin uutiset,
jotka keskeyttää kännykän tekstiviesti.

Niin, paljon on vääryyttä maailmassa.
Sodat ja väkivaltaisuudet riepottavat ihmisiä.

Vaikea aihe kirjoittaa, mutta Sinä hallitset tämänkin.

Erittäin koskettava runo.

Kirjavasanainen, loppu yllättävä.

Miten totta! Sinulla on niin uskomattoman syvällisiä runoja. Miten upeasti käsitteletkään ihmisen Jumalsuhdetta, maailman raakaa tilaa ja ihmissuhteita.

Tämä pysäytti. Niin hyvin kirjoitettu, mutta osui myös kohdalle. Yksi näistä pienistä tuli kerran lähelle, niin lähelle, että näin sen, mistä hän oli tullut. Onneksi näin myös tulevaisuuden, sen ilon ja toivon, elämän. Tuo kolmevuotias opetti minulle enemmän kuin moni muu kohtaamani ihminen. Runon kahtiajakoisuus on toimiva ja tyylikäs, ilmaisussa sellaista oivaltavuutta, jota ihailen.