Susta sen huomasin,
ei me kuuluttukkaan yhteen,
vaikka erilailla toivoinkin,
silti syrjähypyistäs oot tunnetuin.
Terä kosketti ihoani taas,
kirvelyä tunsin ,
punainen neste valui pitkin käsivarttani,
rakastin tätä tunnetta,
lopulta ymmärsin ettei siinä ollut järkeä.
Nyt aion jatkaa eteenpäin
avaan verhot hymyillen
toivon että päivä kirkas ois,
mutta ulkona ankea ilma
sataa vettä ja salamoi.
Nyt päälläni multaa ja ruusuja,
ihmisiä vierelläin,
parempi on nyt olla,
elämälläni väärin tein,
jos voisin, tekisin kaiken toisin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi