Valheet

Rakastin täydellä sydämellä,
annoin itsestäni kaiken,
luovutin, uhrasin.

Sinulle.

Käytit hyväksesi naiivia tyttöä,
uskottelit ikuista rakkautta,
ruusuista tulevaisuutta.

Minulle.

Hiljalleen peili alkoi säröillä,
näin lävitsesi,
pimeää,
aloin epäillä.

Huutosi,
kaikuna kuulen kirosanasi,
iskusi,
sielussani tunnen lyöntisi.

Sydämeni rusentui,
käpristyi kokoon ja mureni.

Itkin vuolaasti menetettyä sydäntä,
sitä ilman ei voi enää rakastaa.

Tunteet kuolivat sinun mukanasi,
valheidesi verkko tarrautui kiinni,
en päässytkään pakoon.

Olen vankisi,
sydämetön, kaunis vankisi,
sinun orjasi,
mutta sinä olet nyt ruma,
paha ja julma.

Perintösi on kosto,
sen minkä koit itse on muiden koettava samoin,
et voi unohtaa,
et voi rakastaa,
et koskaan löydä onnea.

Et olemalla tuollainen.