Kosminen tajunta

selkä seinää vasten
seuraan
tunteiden tungosta
kun ne rauhattomina
nuohoavat
tajuntani nurkkia

kutsumattomat vieraat
pimeistä syövereistä
lukittujen ovien takaa
mieleni kuritushuoneista

ja kun ne saavuttavat
kriittisen massan
ja luhistuvat itseensä
kaiken valon imeväksi
mustaksi aukoksi

aika muuttuu
suhteettomaksi
todellisuus aaltoilee
mutta madonreijän
tuolla puolen
saan olla
yksin