Kun mä näin sut taas,
sen tajusin vihdoin.
Sä et oo se,
kenet vierelleni halusin.
Halusin vain sen tunteen rakkauden,
tuntee olevani ihminen.
Sekoitin sinut,
siihen tunteeseen,
virhe se oli,
ei sen enempää.
Nyt jatkan huomiseen,
mihin sinä et kuulu enää.
Pyydän anteeksi,
en siksi,
että katuisin,
vaan siksi,
että niin minulta kai odotetaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| MilaLumia | Aina uudelleen | 22.4.2015 | 4 | Runo |
| MilaLumia | Rakas ystäväni | 22.4.2015 | 0 | Runo |
| MilaLumia | Tunne | 22.4.2015 | 0 | Runo |
| MilaLumia | Toinen | 10.8.2013 | 1 | Runo |
| MilaLumia | Tyttö pimeällä kujalla | 28.10.2012 | 0 | Runo |
| MilaLumia | Muistojen polku | 15.10.2012 | 2 | Runo |
| MilaLumia | erityinenKÖ? | 15.10.2012 | 0 | Runo |
| MilaLumia | Kaipaus | 14.10.2012 | 2 | Runo |
| MilaLumia | Tyhjääkin parempi | 14.10.2012 | 1 | Runo |
| MilaLumia | Sekoitin sut tunteeseen | 14.10.2012 | 2 | Runo |
Kommentit
Mieletön! Tykkään!
Vahvasti runoiltu teos,
päättäväinen runon punainen lanka - otsikko tukee hyvin teoksen sisältöä :)