On taittunut kesä ja sen lämpimät yöttömät yöt.
On syksy, pimeys ja lintujen muuttotyöt...
Ikävä ja kaipaus on muuttanut sydämmeeni. Synkkyys, ahdistus ja kaipaus on vallannut ajatukseni...
Kun katson ulos henkäykseni sokaisee sieluni. Piirtäen kasvosi huurteiseen ikkunaan se hiljentää riemuni...
Kun puhallan tuohon kylmään ikkunaan. Jäätyy sen pinta vieden sydämmesi valon kokonaan...
Jään kaipaamaan lämpöäsi, valoasi ja rakkauttasi. Sydämmeni alkaa vuotamaan kaipauksen kyyneleitä, kun et ole luonani...
Mutta muista, ikuisesti olet ajatuksissani. Kyyneleiden loppumattomassa virrassa seilaan lähelle luoksesi... Pimeydessä kuljen apunani vain sinun sydämmesi... Toivoen löytäväni sinun todellisen rakkautesi.
Selite:
Kesällä tunsin jotain sydämmessäni, mistä oli pakko kirjoitaa runo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
