Hukkua

Runoilija Otto23

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2006
Viimeksi paikalla: 14.12.2018 8:54

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
23.4.1983

 
Aika kirittää askeliaan
ja kasvoni eivät
ole enää rauhaa
ei ole kaupunkia
missä hukkua
tuntematonta kenen
luona koskaan nukkua
eikä tämä surullinen viesti
vie toisen ovelle
tuo toiste vierelle
niin tietyt asiat sattuu
vain kerran kielelle
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Monipuolinen ja paljon ajatuksia herättävä tarina. 

Auts, auts ja auts. Kolahtaa kovasti tämä. Henkinen seinäänjuoksu, lohduttomuutta, luovuttamista, menettämistä ja ehkä toisaalta kuitenniin sen hyväksymistäkin sitten, että "elämä on elämää ja tätä tämä nyt on."

Mä tykkään. Kovasti. Asiat onneksi aina järjestyvät lopulta, jotenkin, ja onneksi usein ne järjestyvät myös kelvollisesti.

Tämä runo riipaisee syvältä.
Tunteiden aallot kuohuvat...
toivottavasti joku heittää sen
ystävärenkaan, johon tarttua
ja nousta elämään.
Suruisan tunteikas runo,
jää mieleen, kiittää Marle.
 

Käyttäjän kaikki runot