Suljen ovet perässäni
kadotan omaa itseäni
kai kynäni pysähtyy
taival tasaisemmaksi muuntuu
pään alla jo laskeutuu
ja mennyt tähän juurtuu
kuin pölynä maa vain tapahtuu
ensin leijailtuaan tuon kaiken hetken
tiedätkö tunteen?
kun menneet uudestaan kuulee
niiden perään uudestaan luulee
ja ovet ovat kaukana
pölykin jo tässä pinnalla
mutta elämä vieläkin rinnalla
eikä vieläkään voi
olla sukeltamatta silloin
kun tuntuu pinnalta
kadotan omaa itseäni
kai kynäni pysähtyy
taival tasaisemmaksi muuntuu
pään alla jo laskeutuu
ja mennyt tähän juurtuu
kuin pölynä maa vain tapahtuu
ensin leijailtuaan tuon kaiken hetken
tiedätkö tunteen?
kun menneet uudestaan kuulee
niiden perään uudestaan luulee
ja ovet ovat kaukana
pölykin jo tässä pinnalla
mutta elämä vieläkin rinnalla
eikä vieläkään voi
olla sukeltamatta silloin
kun tuntuu pinnalta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit