katselen ikkunasta vihreitä puita, vihreää ruohoa.
kyynel vierii poskellain. ajatuksissani tanssin
kesäisessä iltapäivässä, kunnes muistan totuuden.
ahdistus valtaa mielen, tuska viiltää sydäntä. miksi
juuri minä olin se joka joutui sairastumaan, luopumaan
asioista jotka olivat tärkeitä, unohtamaan haaveensa.
Selite:
on vain pakko yrittää elää niin kauan kuin aikaa on jäljellä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
