Muistolle

Kävelin kotiin päin,
puhelin soiton Aidalta sain,
kuulin äänen murtuneen,
kertoi hän phääjäsen pois lähteneen,
en uskonut sanaakaan,
kyyneleet alkoivat valumaan,
ei vain voinut olla todellista,
että puolituttu kaverimme oli nyt poissa.

Haluaisimme kokea vielä uuden vuoden sen,
kaikki läpät ja hetket ne,
porukka oli silloinen se,
uudelleen niitä kokea ei saa,
muistot menneet on ja jääneet on taa.