punaiset unikkoniityt
taipuvat tuulessa
Givernyn laidoilla
kartanon ruskea katto
poppeleiden suojassa
kukaan ei meitä enää näkisi
ja Claude
levitti viltin ruohikolle
pyysi viereensä istumaan
piirrellen kuvioita selkään
muistuttaen sydämiä
vai oliko ne vain unikkoja
punainen mekkoni
tahallinen kosketus
suudelmat tuulessa
ennen en halunnut mitään
nyt halusin kaiken
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi