Mutta kyyneleet paljastuivat
lakanoiden mustista tahroista.
Peli oli hävitty.
"Et saa itkeä",
silitti korvan lehteä.
Melkein sanoin, en jaksa enää.
Kun ei voi nukkua sylissä,
kun ei ehdi sanoa kaikkea,
kun ei nää jokaista hymyä,
kun ei voi ajatella sunnuntaita pidemmälle.
Tiesit nyt, että taidan rakastaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän itse runosta paljon, voisi olla omasta elämästäni. Tästä välittyy haikeasti se ahdistus ja suru mitä on, kun ei voi aina olla toisen lähellä.
Otsikko jotenkin häiritsee, kun on suoraan PMMP:n laulusta..