Kun kuiskauksemme ovat valuneet hiekkaan
Kosketan kättäsi, aivan hiljaa
Sillä vaikka aurinko ei paahtaisi,
sillä vaikka kuu olisi vaihtanut kasvonsa,
me molemmat tietäisimme mitä sanoa
Ja hiljaa, aivan hiljaa
Antaisimme turhien sanojen painua aaltoihin,
ja antaisimme niiden murtua vaahtopäinä rantaviivaa vasten
Ja hiljaa, aivan hiljaa,
olisimme sanoneet enemmän kuin sanat olisivat ikinä kantaneet
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Teelusikka | Rannalla | 20.1.2014 | 1 | Runo |
| Teelusikka | O! the Strange Aeons! | 24.7.2013 | 0 | Runo |
| Teelusikka | Rasmus ja Daniel | 11.2.2013 | 0 | Runo |
| Teelusikka | Sonjan ja Mikaelin runo | 11.10.2012 | 0 | Runo |
| Teelusikka | Naamat | 26.6.2012 | 2 | Runo |
| Teelusikka | Ihanan yksinolon keveys | 19.5.2012 | 2 | Runo |
| Teelusikka | Terveisin rakkaudella - Osa yksi | 19.5.2012 | 0 | Runo |
| Teelusikka | Kultakruunu | 21.4.2012 | 2 | Runo |
| Teelusikka | Eulogia kadonneille munasarjoille | 30.3.2012 | 0 | Runo |
| Teelusikka | Tanssiva poika | 2.3.2012 | 3 | Runo |
Kommentit
Kaunista tekstiä luottamuksesta ja toisen täydellisestä tuntemisesta. Hieno maisema ja rauhallinen tunnelma. Pidän.