milla

Sä olit mun peilikuva, mun toinen puolikas kai?
tai niin mä tapasin sanoa, ja niin säkin kai?
Me oltiin timon ja bumba, mutsin mielestä.
Kuin tiku ja taku, me oltiin vastakohtia?
En mä sit tiedä, et mikä nyt on tien suunta.
Mut nähtävästi se tuli risteykseen, tai sit poikkesin polulta.
Enkä tiiä kumpaa täst syyttää, sua? mua? kumpi on syypää?
Me oltii ku siskoksii, niilki on erimielisyyksii.
ehk niist erimielisyyksist tuli sit liian suurii?
Ja sä tiedät et mä oon herkkä vaik kuori näyttää muulta.
itseasias mitä sä et tietäis musta?
Mä tiedän et oon sanonu montaki kertaa että sä et tunne mua enää.
Ja et mua ei tunne kunnol ketää, mut nyt jos tähä tunnustaisin et
toi kaikki on paskaa, ni uskoisitko enää?

Mä oon se vanha Ansku joka oon aina ollu
mut mul on ollu kausii ku oon yrittäny olla joku muu
Joku parempi, mut en tajunnu et se vaa pahensi.
et se muuttais jotain, ja et kelpasin tälläsenä, tavallisena.
Mä halusin olla joku, ku tuntu et olin kuka vaan
mut miks ihmiset ois munkaa jos ne haluis must jtn parempaa.
tajusin sen vähä liiän myöhässä, tai siis onks viel myöhästä?

Mä voisin pyytää anteeks mut en oikee tiiä mistä?
Ku must tuntuu et en oo tehny mitää väärin,
enkä mä nyt yritä tehä ittestäni marttyyria.
mut jokasel on kai menny tärkee ystävyys suhde poikki,
ja vaik mitä ois yrittäny ni sen aika kai sit vaa koitti?
Mut se mitä täs nyt yritän kertoo on et:
sä olit tärkee mulle sillo aikoinaan
ja et mun ei koskaa ollu tarkotus satuttaa
mut mun tunteet ja muistot annan vihkon kansien väliin painua
Ja viel se et anteeks kaikest, jos aiheutin harmia.