Nimetön

Aamuinen herätys,
jäätynyt huone.

Haluan painautua, syvälle sänkyyn, lämpimän peiton alle, sulkea silmät, ja painua syvään uneen.

Herään kesken ihanan unen. Ärsyttävää, näin juuri sitä unta mitä en ole toivonut unena, vain olisin halunnut sen oikeasti.

Nousen. Katson ulos, mitä näenkään? Valkoinen maa, valkoiset puut. Suljen silmät, toivon että tämäkin olisi vain unta.

Nipistän itseäni, avaan silmät. Mitä näenkään? Valkoinen maa. Kylmä ja märkä lumi.

Hyppään takaisin sänkyyn, lämpimän peiton alle. Jo pelkkä lumen ajattelu, teki oloni kylmäksi.

Ajattelin, kuinka elämässä ei ole enään järkeä, ei mitään hauskaa. Vain tämä, paska elämä.

Kyyneleet valuvat pitkin poskea, lopulta vaivun uneen.

Minulle tuli kylmä, niin kylmä kuin olisin seissyt ulkona,

-20 celsius asteessa, vain sisävaatteilla. Hyppäsin pois
sängystä,

avaan huoneen oven ja iso lumikasa vierii huoneeseeni, minä jäin alle.Koko talo oli täynnä lunta, paitsi huoneeni. Onneksi tämä oli unta.

Heräsin tähän painajaiseen. Olin ihan jäässä. Nousin, avasin huoneen oveni varmistaakseni, että tämä uni ei ollut totta.

Ovi avautui, ei siellä mitään ollut.

Jalat vielä kantoivat, suljin oven ja ajattelin, miksi huoneessani oli niin kylmä.

Menin kohti ikkunaa. Ikkuna oli auki. Huoneeni oli ihan jäässä.

Laitoin patterin päälle ja menin takaisin peittoni alle, ja ajattelin kuinka hetken päästä asiani voisi olla hyvin, hymyilin itsekseni, ja nukahdin.