Tiedä en,
miksi itkien, joka ilta uneen vaivun,
yksin vinoon taivun,
etkä edes sä, enää välitä.
Paskaakaan,
sua kiinnosta, mitä teen, mihin meen, missä oon, mitä tuun tekeen.
Haluan että olet se sama ihminen, johon tutustuin, ja että olet se, mikä äsken.
Mä en tykkää tästä, enkä ikinä tuu tykkäämään.
Riko minut vain.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin vaikuttavia, tunnelatautuneita runoja, jotka saa kyyyneleet kihoamaan silmiin myötäelämisestä.
Aivan loistavia siis, jatka ihmeessä näiden kirjoittamista :-).
niin, ja lohdutuksena voinen sanoa, että kyllä elämä kantaa sinua, kun siihen vain jaksaa uskoa. Elämä on liian lyhyt murehdittavaksi, onnettomana elettäväksi vaikka kuinka rakas olisi se, joka sinun mieltäsi painaa. Itse olen sen monta kertaa kokenut, tosin en näköjään niistä yhtään viisastunut :-(. Tänne kirjoittelu jeesaa sydänkipuun, oikeasti. Voimia! @-}--