​tän maailman aineenvaihduntaa

Runoilija Ilmiselvä

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.7.2006
Viimeksi paikalla: 11.2.2016 12:30

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

 
mä itkin sun sylissä
koska sattu itkettämään,
en siks että mulla ois mikään vikana
vaan muuten vaan,
ehkä siks miten paljon maailmassa sattuu,
siks miten paljon maailmassa on jäljellä
käyttämätöntä kauneutta ja ihmeitä

mä itkin sun sylissä,
en siks että ois paha olla
vaan siks että me ollaan ihmisiä ja olemassa
ja siks että sun sylissä on paikka
jossa mun sydämellä sattuu olemaan tilaa
riuhtoa, huutaa ja tykyttää

mä itkin sun sylissä
koska saatoin itkeä,
ehkä itkin kiitollisuutta
itkin pakahdusta kun tää elämä viiltää niin syvälle
ja sitä että kaiken tän kanssa ja kaiken tän johdosta
mä saan olla kokonainen ja liikkeessä

mä itkin sun sylissä
koska tiesin että saan itkeä siinä,
saan itkeä siinä pois
tän maailman synnyttämää kipua
josta ei taida tulla loppua,
niin kuin ei maailmassa yleensä mistään,
itkin eteenpäin tän maailman synnyttämää kipua
joka on osa tän maailman aineenvaihduntaa,
joka täyttää meidät äyräitä myöten
ja sitten tavalla tai toisella 
aikanaan purkautuu

ja mä itkin sun sylissä
ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä
että mua sattu itkettämään
Selite: 
Uteliaisuuden hetkellä voit kahlata lisää kirjoituksiani osoitteessa http://facebook.com/inspiraatiokanava
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä taitaa olla yksi vahvimmista herkistä runoista. Kaiken haurauden ja hentouden alla on jotakin käsittämätöntä voimaa ja ymmärrystä. Hyvä!
Hyvä nauru vapauttaa estoista. Toki on mys ihan hyvä joskus itkaista tirauttaa.
Runoteoksen kieliasu on lukijaa miellyttävä - sellaista puhekieltä arjessa, ja antaa mielestäni hyvin syvyyttä sanomaan.
Globaalisuus - siitä pidän myös, rakenne on soljuvan helposti luettavissa. Otsikko on nerokas, aineenvaihdunta löytyy punaisena lankana sisällöstä - lukijan omat tulkinnat teoksesta ovat moninaiset kielikuvineen.
Lauluksi soljui. Monipuolisesti kerrottu, tunne tiivistetty. Pidin.
TODELLA kaunis runo- hiljennyn sanojesi äärellä
Vei mennessään.. Todellinen vahvuus on tunnustaa heikkoutensa!
Aivan upea, kylmät väreet juoksee takaraivosta selkärankaa pitkin varpaisiin asti. Minä hengästyin. Kaikki me tarvitsemme sylin, onnellinen se, jolla sellainen avoimena on.
 

Käyttäjän kaikki runot