Tämä paikka on kuolleiden maa,
jossa nimet ja kohtalot
ovat hautakivistä luettavissa.
Kiiruhtavista kivistä kiveä elottomammista
kuulemme laulun kuuntelematta.
Se on syntymättömien mokellus
ja ihmiskunnan syvä huokaus;
kuoleman virret ovat kaikkien huulilla.
Millä oikeudella aika on olemassa
ikuisuuden rinnalla seisomassa.
Kenen luvalla elämä on
vain pieni hetki ikuisuudesta.
Synnymmekö todella eläviksi.
Kuolemmeko todella kuolleiksi.
Onko meillä oikeus määritellä
elämä ja kuolema.
Sillä elämä on, kuten sanotaan.
Ei se voi olla olematta.
Sillä rakkaus on, kuten sanotaan.
Ei sekään voi olla olematon.
Mutta elämä asuu rakkaudessa,
sillä rakkaus on elämä.
Ja elämä asuu Jumalassa,
sillä Jumala on rakkaus.
Elämä on.
Se, joka on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
nuo pari ekaa lausetta iski.
todella mahtavaa tekstiä ja niin totta,paljon kysymyksiä vailla vastauksia...mutta todella hieno<33
"Ja elämä asuu Jumalassa,
sillä Jumala on rakkaus."
Kaunis totuus.
Siunausta!
(Eikä yksikään ole selvinnyt elämästä hengissä. Mutta elämmekö me todella. Mitä jos mitään ei ole koskaan.)
Kyllä vain, toimivaa sanailua ja herättää varmasti ajatuksia puolesta ja vastaan. (Hyvän tekstin kai kuuluukin herättää jonkinsortin tunnelatauksia)
- Kysymyksiä puettuina toteamusmuotoon.
En osaa sanoa mitään enempää.
Veit sanat suustani, nimittäin juuri lempparini;
'Sillä Elämä on!' Myös ja ennen muuta kertomasi rakkaus, joka meille on lahjoitettu!
Kuitenkin tuo määrittelemättömyys, hyvää pohdintaa, onhan meille jo aikojen alussa annettu ajat ja meidän asumisemme rajat!Sekä elämä, että kuolema määriteltyjä nekin.
Hieno runosi!
Kiitos, tulivat kyyneleet. "Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa."
Upea teos kerrassaan! *~
=)