Kaipaako meri koskaan
pikkukiveä,
jonka se kerran kastoi
suolaisella kasteellaan,
hioi kauniiksi,
keinutti laineiltaan
kuivalle maalle,
jotta pieni ihmislapsi
aurinkoisella rannalla
voisi sen joskus löytää,
kämmenelleen poimia,
ihastellen katsella
ja pitää aarteenaan.
Kuinka se voisi olla
kaipaamatta
sylistä lähtenyttä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viljo Kajava-fiilistä mukana.
painotkin paikallansa,
vain kunnes toisin
käy taas laine luoksensa,
tai etsimättä löydy...