Riittävän ehjinä
Ei rikkimennyt kuuntele
suuria sanoja rakkaudesta,
siihen hän on kokenut liian paljon.
Ei halua kutsua kipua uudelleen,
menee vain hiljaa sen toisen luokse.
Yhdessä kulkevat, kompastelevat,
vähitellen löytävät yhteisen tahdin.
Niin aloimme hitaasti tuntea lämpöä,
rakkauden sisällä hiukan eheytyä,
että näkisimme rakkaudessamme
keskeneräisyyden kauneuden
ja voisimme hyväksyä sen,
että ihmisinä jäämme aina vaille,
puuttumaan jostakin, joltakin.
Kuitenkin saamme olla kaksi
yhteenliitettyä, tuntevaa sydäntä,
jotka toistensa syliin käpertyvät,
rikkinäisinä.
Riittävän ehjinä
toisilleen.
Selite:
Vanha runo muokattuna.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
