Puolikas
Sinä olit kallioni,
jota vasten laineeni
yhä uudelleen ja uudelleen,
nyt en tiedä,
löydänkö rantaani enää.
Ehkä olen hieman eksyksissä,
olkoon niin,
mutta kuinka kaipaankaan
sanojasi, käsiäsi, silmiäsi,
kuka muu voisikaan minut nähdä
sinun katseellasi.
Sinä olit vuosikertaviinini,
enkä minä osaa humaltua muusta,
ja kun aamuisin nousee aurinko,
tuntuu kuin siitä nousisi
vain puolikas,
ja sekin kyllä valaisee,
vaan kuka tietäisi
mihin kelpaa tämä
rispaantunut, puolikas sydän.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
