Niin tahdoin sinua koskettaa,
tehdä muistijäljen mieleesi,
vedin siveltimellä viivan,
ensin hennon kaaren
kuin sukupuuttoon kuolleen
linnun sulan vain.
Sitten tein sen yhä uudelleen,
ja ne tallentuivat sieluusi
eläviksi, rakkaiksi jäljiksi.
Niin minä sinua kosketin,
sinä minua.
Nämä maisemani
kohtasivat omasi
eikä mikään ollut kuin ennen,
olimme astuneet yli sen rajan,
maailmojamme erottaneen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit