Me siipirikkojen kuningattaret, kuninkaat,
eivät punaiset viittamme
olleet hienointa samettia.
Ei, ne olivat punaiset
niin kuin maahan vuotanut veri,
kauluksessa ei kärpännahkaa,
vain rispaantunut reunus
hikisine tahroineen.
Ehkä äitimme eivät olleet meistä ylpeitä,
mutta jos löysimme jonkun,
joka tahtoi jäädä vierellemme,
se kantoi meitä läpi myrskyävän meren,
vaikka emme lentää voineet.
Silloin ehkä mekin saimme nähdä
aaltojen yli.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit