Kesällä kerran kotiseudulla rakkaalla
maaseudulla niin kauniilla.
Sut mä siellä sattumalta kohtasin,
vanhaan, harmaaseen ja puiseen portin
pieleen nojailit Sä vaan,
mulle hymyn vienon soit ja silmiini syvälle katsoit.
Siihen hetkeen mä unohduin ja
lähdin matkalle ikuisuuteen.
Sinut sain matkakaverikseni ja
silloin tiesin kohtaloni tavanneen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
