Tie sen taivaan, jonka alla tavattiin,
minulle se raskas lie.
Annettiin paljon yksin kannettavaksi,
tuntui että ei jaksa.
Aina kuitenkin, jokin säde auringon,
osui muuten niin pimeälle tielle.
Tuntuu kuin kulkenut mä oisin,
vaan maassa unien.
Metsässä, sumuisessa ja kylmässä.
jostain lähdit sä seuraamaan,
yhdessä emme eksy.
Sua en suostu kadottamaan,
Olethan matkalla tällä tulkkina ja
oppaana mulla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
