Istun vierelläsi katsoen sinua,
katson kun makaat sairaalasängyssä,
näytät niin rauhalliselta, mutta myös poissaolevalta.
Itse taas olen peloissani sinun vuoksi,
pelkään ettet enään koskaan herää.
Pelkään, että viimeinen muistokuva,
joka sinusta jää mieleeni on;
makaat sairaalasängyssä,
olet kiinni kaikenmaailman laitteissa ja letkuissa,
etkä itse tajua mistään mitään,
mutta se on kai parempi niin.
Sinulle varmaan olisi parempi,
että pääsisit pois tästä maailmasta,
josta et enää tunne mitään,
etkä näe mitään mitä ympärilläsi tapahtuu.
Jokainen kerta kun näen sinut,
se voi jäädä viimeiseksi kerraksi,
siksi sanon sinulle varmuudeksi hyvästit.
Selite:
Käytiin äidin kanssa katsomassa isää sairaalassa ja sain siitä aiheen tähän runoon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin runosi ja ne koskettavat todella paljon, sillä ne nostavat pintaan kipeitä muistoja ja tunteita. On se luopuminen vaan rankka juttu..
Koskettava, muistoja herättävä runo. Pitkästä aikaa tekstiä johon pystyn samaistumaan.