Seinä on valkoinen, kova
tuijotat kaukaisuuteen
ajatus tulee mieleen
Pinnalla on pölyä
minusta
Sitä ei yllä koskettaa
kelaat muistojasi
Sormi ei tunne seinän pintaa
vaikka haluaisikin.
Ikävä kalvaa sinua
Pieni koskettaja ei yltänyt seinään
kyyneleesi tavaavat surua.
Mutta silti se on siellä, pystyssä
seinä kaikkine valokuvineen
Ikävöitkö minua?
Se on hiljaa valkoinen, kova.
Sinusta askeleen päässä,
etkä yllä vieläkään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.
Kovin suruisa ja mutta hyvin nätti. Koskettaa jotenkin itseänikin.
Tää on todella hieno.