Kellot katselevat minua syyttävästi
Tuhlaan heidän aikaa
tekemättä mitään
näkemättä ketään
Tumppaan tupakan
sytytän toisen
Katto ylläni taivasta vasten
joka elää imien minusta voimaa
sisäänsä pimeään
Minä pelkään kylmää
Pelkään hämärää
Lopulta huoneessa ei ole enää elämää
En tuhlaa enää aikaa kenenkään
En enää hetkeäkään
Selite:
Päivistä parhaimmat eivät ole ne joina koen jonkin asteista pakkoa paeta tekstiin. Kerran itseasiassa mietinkin mistä johtuu että onnelliset ihmiset eivät kirjoita, eivätkä luo..?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä onnellinen ihminenkin kirjoittaa ja luo, mutta harvemmin niistä tulee niin karua,mielenkiintoista ja puhuttelevaa tekstiä että niitä sen kummemmin jää miettimään. ;)
Mietteliäs runosi,
..rupesipa tekemään mieleni tupakkaa.
älä viiti, mä olen onnellinen ihminen ja kirjoitan sekä luon :)
Pidän runostasi, maskuliinen ote henkii :)
Kyllä onnellinen ihminenkin kirjoittaa ja luo, mutta harvemmin niistä tulee niin karua,mielenkiintoista ja puhuttelevaa tekstiä että niitä sen kummemmin jää miettimään. ;)
Mietteliäs runosi,
..rupesipa tekemään mieleni tupakkaa.
älä viiti, mä olen onnellinen ihminen ja kirjoitan sekä luon :)
Pidän runostasi, maskuliinen ote henkii :)