Olen nähnyt Ateenan ihmeet
Huutanut ja hakenut rakkautta
Julian parvekkeen alta
Veronan yössä
Olen sammuttanut janoni
Antiikin Rooman lähteillä
ja itkenyt itseni uneen
La Ramblan kaduilla
yöllisten naisten
kävellessä kuiskien ohitseni
Olen uinut alasti
Mincion vihressä vedessä
ja rakastellut tuntematonta
romanttisessa Montpellierissa
Olen maistanut Kölnin vettä
ja nähnyt rautaesiripun
raunioiden murenevan
ja ihmisten siinä lomassa
Silti mikään,
koskaan,
ei ikinä,
ollut kuin kesämökkinne
pieni veranta jolla istuimme
kahden kiikkukeinuissa
jotka narisivat
eikä kuten sinun taikomasi
pannukahvi
jonka tuoksun muisto
hivelee vieläkin
minun kielenpäälläni
Juhannusloitsuja,
muistan sinun kuiskanneen
enkä unohda sinua
koskaan
enkä ikinä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin visuaalista tekstiä - sellaista, jonka näkee oitis kuvina päässään lukiessaan ja pääsee runoon sisälle. Vaikuttava, vahva. Itkin tätä lukiessani ja se on hyvä merkki. Upea.