Kiitos että olet vierelläni

Se oli suurta lämpöä ja läheisyyttä, hieman surumielistä mutta herkkää.
Hän tuoksui hyvältä ja piteli minua tiukasti käsivarsillaan. Mutta sinä yönä nukuin huonosti.
Hänkin oli niitä ihmisiä jotka uskovat että sielumme oppii jotain elämän suurista kriiseistä. Kriisi on kokemus joka myös kasvattaa ihmistä.

Olin niin pahoillani, pidin kyllä hänestä todella. Minun oli niin hyvä olla hänen kanssaan. Oloni oli niin turvallinen kun hän piteli minua tiukasti syleilyssään ja hänen piikkilävistyksensä tuntui ihoani vasten. Hän oli minulle kuin pelastava enkeli, en tiedä mihin olisin joutunut ilman häntä.

Ja nyt nukuin hänen vieressään ja hän kaipasi rakkaustarinaa, mutta minä en ollut vielä selvinnyt.

Pidin hänestä, saatan jopa olla rakastunut häneen, en tiedä. Mutta nyt minun on saatava oma elämäni järjestykseen ennen kuin pystyisin kantamaan hänenkin taakkaansa, joka saattoi jopa olla suurempi kuin minun. En ehkä kestäisi sitä kaikkea vaan murtuisin vielä enemmän paineen alla.

Siitä lähtein kun kuulin entisen poikaystäväni pettämisestä olan ajatellut elämää tietoisemmin. Tajusin että se kestää vain aikansa ja on pian ohi. Minulle se roska oli sen jälkeen pelkkää ajan haaskausta.
Ja sen jälkeen tajusin ensi kertaa kuinka suuria puut ovat, ja miltä niiden kaarna tuntuu, ja että rungolla kasvaa sammalta ja kiipeilee miljoonittain muurahaisia.
Ja että kaikki elää, aivan kuten minäkin juuri nyt, tällä hetkellä, ties kuinka monennen miljoonan auringonlaskun aikaan. Ja etteivät pilvet enää koskaan tule näyttämään samalta kuin juuri sillä samalla silmänräpäyksellä.

Tajusin myös sen että minä ja hän olimme toistemme aikalaisia ja että hän otti elämän tyynesti ja että minä voisin oppia jotain siitä kuinka rauhallisesti hän otti ja ymmärsi kaiken muun paitsi itsensä ja itsensä hyväksymisen.

Yritin nukkua ja pohdiskelin kaikki maailman pahuudet ja hyvyyden pieniksi lauseiksi. Katsoin lumisadetta ja pimeää taivasta ikkunasta, hänen kainalossaan.

Olin kaiketi elossa