Rehabilitointia

Runoilija personalprison

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.5.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Luulo että pystyisin itkemään koko loppuelämäni,
mutten voinut, joten en
Ihmislapset kuolevat, eivät itke elämäänsä

Uskoin että näkisin irvokkaan naamasi mielessäni aina Mutten edes muista miltä korvasikaan näyttivät ja vaikka joskus minä niitä näykin
Aikaraudat lyövät keskiyöllä ja -päivällä ja aurinko nousee, kuten myös kuu Linnut suuntaavat etelään ja ihmiset muuttavat ..vaikken enää olekaan sylissäsi? Luulin että lopun koittaessa vuoret jyrisisivät joet tulvisivat Luulin väärin, mikään ei muuttunutkaan
Luultavasti karttojen pitänee pysyä samana jokin aika Vaikka tarvitsinkin terapiaa rehabilitoida hymyni Luulo että pystyisin itkemään koko loppuelämäni, mutten voinut, joten en..
Selite: 
Pitkästä aikaa jotain uutta.
Kategoria: 
 

Kommentit

Vahva, uskoa tulevaisuuteen ja elämään runossasi. Elämän makuinen.

 

Käyttäjän kaikki runot