Vilu

Kolea sää
kadulla tuulee,
minua paleltaa

Vedän hupun päähäni
tuntuu kuin mikään ei auttaisi
jäätävä viima tunkeutuu syvälle
luihin ja ytimiin asti

Kaupungin näyteikkunat heijastavat kuvani;
kasvoni näyttävät valkoisilta
niin kylmä tuuli

Yritän etsiä suojaa
mutta sellaista ei löydy,
rahaa ei ole
en siis saa mennä sisälle lämmittelemään,
en ole asiakas

Epätoivoisuus saapuu
luulin loppuni tulleen,
kunnes sitten

Saavuit hiljaa viereeni
otit kädestäni kiinni ja sanoit:
rakastan sinua

Kaikkosi kylmyys
kasvojen väri vaihtui valkoisesta punaiseen,
tuli lämmin olo

Otit toisestakin kädestä kiinni,
katsoit silmiini

Katseidemme kohdatessa
ajauduimme helliin suudelmiin,
en päästä sinusta irti

Nykyään,
kun minua palelee,
käperryn viereesi viltin alle
ja juon kanssasi kupin kuumaa

voin antaa pusunkin