Kuuleeko kukaan
hidastuvaa sykettäni
Kaipaako kukaan
kehoni lämpöä
Onko siellä ketään
toistamassa nimeäni
Tottunut olen katsomaan askeliani
Jättämään huurteen kehooni
Milloin on sanani loppuneet
Kellahtaneet yyneen osanottoon
Kellunko oikeasti
Vai huudanko hiljaa
Kipuni sointuu tasatunnein lyönneistä
Joiden tahtiin murtui luuni
Olenko ainoa huoneen ulkopuolella
Loputtomiin liitävässä karusellissä
Kuuleeko kulkuni vain se ääni
Jonka sirpaleet joskus satuttivat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihmettelevä runo hyvin tehty
niin, varmaan kipuilevana odottaa jonkinlaista huomiota, tunne että sydän ei lyö kunnolla, aiheuttaa tietysti hoivan tunteen, runosi on leijuva ikäänkuin todella kuumehoureessa kirjotettu, kyselet kellumisesta ja kerrot kivusta, karusellissä, sirpaleista, kuin pahaa painajaisunta tässä on, mutta varmaan sitten kun tila vakaantuu, hikisenä heräät tuosta sekamelskasta ja huokaat helpottuneena, pidin paljon, tyylikäs runo, luovalta runoilijalta, jolta pulppuaa tekstiä, hyvä