En ole koskaan sopinut yhteen tämän maailman kanssa
Minulla ei ole koskaan ollut paikkaa täällä
Olen väärä palikka palapelissä
Samat värit, eri muoto
Jahtaanko vielä taivasta sokeana
ja hukun vuosiin
Lopputulos on kuitenkin sama
Luuseri
Milloin heräsin tähän maailmaan
Milloin katseeni vaipui toiseen suuntaan
Jossakin vaiheessa se loppui,
pelkoni sumensi katseeni
Haluan takaisin kotiin
Haluan sulkea silmäni ja haistaa sen
maailman, jonne synnyin voittamaan
Sama kirjan loppu uudelleen
Sama kiertotie päättyy umpikujaan
Olen pahoillani
Tämä ei ole mestariteoksesi
Taivas on valetta
Olet ripotellut multasi yli merten
Mutta olet yhä siinä
Yksin
Bussisi asiakkaat olivat oikeassa
Kuten aina lopulta uskoitkin
Kirkas taivas kiusaa
Koska et koskaan yltänyt sinne
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin, usein juuri tuolta tuntuu, menestyvien ihmisten seassa, joten kuten mennä porskuttaa, sinä tyylillä kirjoitat siitä runon, toisaalta kun osaa kulkea kapeampia polkuja pientareen puolella ehkä saakin enemmän irti oikeasta elämästä, on aikaa haistella tuulia ja pohtia asioita, kuten sinä teet, pidän tuosta bussi osasta runon lopussa, hyvä runo, puhuttelee minua
Tosi hieno ahdistuneen pettymyksen kuvaus