Yksinäisyys on minulle jo jotain niin kaukaista.
Silti muistan kynttilöineen ne kaikki illat ja sen,
tuskaisen kaipauksen.
Sydämeni kiitti jälleen,
kun se sai muistutuksen:
Se omistaa rakkauden.
Tiedän kyllä kaipauksesta, olen oppinut elämään sen kanssa ja löytänyt...
Kerran sydämeni sen löysi,
jotain mitä se ei koskaan halua menettää
Toivon vain että joskus joku muukin
sen vielä osaisi löytää
Viikon verran taas kuulin tarinoita
kauneudesta, ystävistä ja rauhasta.
Tarinoista suurimpana kuulin myös
jopa rakkaudesta!
Ystävyys voi luoda ikuisen tien, jolta kukaan ei halua eksyä
Minulle se loi rakkauden ja elämän jonka voin hyvin hyväksyä.
Paransimme maailmaa, me kaksi ja muut.
Tiedän että vielä kasvavat kaikki puut.
Maailman pelastus oli onnistunut kun huomasin taas:
on tää tunne kasvanut.
Viikon verran ymmärsin suurista,
enkä huolehtinut turhista.
Viikon jälkeen odotan toista,
yhtä moista,
parasta!
Kiitos parhaalle suurperheelle, isolle yhteiselle heimolle!
Olemme yhtä vaikka kaukana kaikki, muistamme...
Rakastamme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
