Leiri, ja ne kaks kai niinkuin minä

Runoilija 823fdf32501f6be3a3f9107bef43c870

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.3.2006
Viimeksi paikalla: 19.11.2018 16:59

Asuinpaikka: 2a703188e94bc91cb39537ab2f4b5734
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
29.3.2024

Ikuinen kaaos, ikuinen lapsuus, loputon rakkaus... Oi elämä, voitko joskus hetkeksi hellittää?
 

Kerran, tunsin vuodessa suuria,
nyt niitä on enemmän, onkohan se tuuria?

Muistan yhden niistä vuosista, tunteista hyvin suurista.
Edessäni oli kerran yksi, kuin minä se samanlainen siinä...

Seuraavina vuosina tuli jo toinenkin, tavallaan kaltaiseni
tuo toinen kiipesi, kuten minä, yli omasta muuristaan.

Muistan toisesta niistä sen kannustuksen,
toisen kaltaiseni ja yhden pienen jäätelölupauksen...

Tuo toinen niinkuin minä joskus, kasvoi.
Minä olin samanlainen ja samoin kasvaa sain.

Tunnen yhä suuria, tänä vuonna ehkä entistä suurempia?
Toivon että tuo pieni, niinkuin minä, vielä tuntee samanlaisia...

Tunnen suuria, ei väliä onko ne tunteita, vai jotain muita?

Niinkuin minä joskus, on tuolla jossain se toinen,
joka kiipeää yhä yli muureista, jälkeen toinen toisensa.

Toivon tuolle toiselle kuin minä, olkoon muurisi matalia,
saisitpa tuntea suuria kuten minä ja yhä suurempia...

Minulla on jo kaksi suurta,
Se yksi niinkuin minä,
joka vain oli ja yhä on siinä.
Se toinenkin, kaltaiseni ujo ja pieni,
löydät kyllä vielä itse sen suuren tiesi...

Yksi suuri perhe yhä sydämessä,
yhdestä tuli rakkaus ja muut siinä vieressä...

Voisiko tälle rakentaa paikan,
jossa vielä vanhanakin,
villasukkia kanssanne vaihdan!

Selite: 
Rakkaus leirielämään roihahtaa jälleen, muistoja muistojen muistoista. Allekirjoittanut on saanut useamman hengenheimolaisen ja kaksi tärkeää yhdestä ja samasta paikasta, mahdollista? Kyllä!
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot