Ongelmien ratkaisua

Runoilija 823fdf32501f6be3a3f9107bef43c870

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.3.2006
Viimeksi paikalla: 19.11.2018 16:59

Asuinpaikka: 2a703188e94bc91cb39537ab2f4b5734
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.4.2024

Ikuinen kaaos, ikuinen lapsuus, loputon rakkaus... Oi elämä, voitko joskus hetkeksi hellittää?
 

Onko taistelumme enää tarpeen?

Kerro kulta, oletko jo väsynyt?

Vieläkö silmissämme kipinä.

Vieläkö kannattaa tavoitella?

Täydellisyyttä havitella.

Tiedämme sen kumpikin.

Täydellisyys on kaukaisin.

Vieläkö minä taistelen vai annanko nyt heti periksi?
Kuuluuko minun olla se joka nostaa valkoisen lipun?
Joko olemme taistelleet tarpeeksi kuollaksemme?
Mitä sitten tapahtuisi jos luovuttaisimme?
Oletko kaikesta väsynyt kuten minä?
En tiedä osaanko enää lopettaa.
Nostetaan jo lippu ilmaan...
En jaksa enää odottaa...
Joko luovutamme?
Rakkautemme...
kuolemalle.

Selite: 
Joskus se on pakko myöntää. Vaikka tuntuu siltä että vois luovuttaa niin silti haluaa taistella viimeiseen hengenvetoon..
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot